Herttoniemi sai junaliikenteen 1. tammikuuta vuonna 1939. Saman vuoden marraskuussa lähdin Viipurista evakkotaipaleelle pakolaiseksi kotimaahani. Alkoi pitkä taival.
Kun tuli aika perustaa oma perhe, asuntoa oli vaikea saada. Anoin kaupungin vuokra-asuntoa noin kymmenen vuoden ajan. Sain vihdoin asunnon vuonna 1967. ”On lottovoitto asua Suomessa” sanotaan, mutta yhtä hyvin voi sanoa, että ”On lottovoitto saada kaupungin vuokra-asunto”.
Tulimme katsomaan asuntoa. Vesi tuli ja meni, ja nyt meillä oli ensimmäinen sisävessa. Meille kaikki oli ihmeellistä, vaikka asunto olikin huonossa kunnossa.
Olin käynyt katsomassa paikkoja Siilitiellä jo vuonna 1957. Vanhassa kotimaisessa Opri-elokuvassa taka-alalla oli Herttoniemen Bulevardi eli nykyinen Itäväylä. Siilitien toiselta puolella, metroaseman pysäköintipaikalta mäkeä ylös, lähtee keskiaikainen 1600-luvulla tehdyn tien pätkä.
Täällä on ollut aikanaan suuret työmaat. Helsingin maalinnoitukset rakennettiin vuosina 1914 -1917. Siilitien nuorille ne olivat mieluisia lymyämis- ja leikkipaikkoja. Risteilevät tiet linnoitusten välillä muodostuivat hyviksi kuntoilureiteiksi. Siilitien aluepuistossa ovat linnoitukset nähtävyys, ja pienellä kunnostuksella hyvä kesäteatterin paikka paikallisnäytelmille.
Siilitielle rakennettiin vuosina 1956 – 1960 Helsingin kaupungin vuokra-asuntoja 1654 kappaletta. Asukkaita oli alussa vajaat 7000 henkilöä ja nykyisin vajaat 3000. Siilitien imagon nostamista tarvittiin: ”Sinähän asut siellä Siilitiellä” sanottiin pilkaten. Vuokralaisia pidettiin huonompina kansalaisina. Valtuuskunta päätti vuokralaisdemokratiakokeilun aloittamisesta vuonna 1976. Kokeilu aloitettiin Herttoniemessä.
Huhtikuussa 1977 pidettiin kokeilumielessä ensimmäiset vuokralaistoimikuntien vaalit. Vuokralaistoimikunnat ovat oleellinen osa kaupungin kiinteistöyhtiöitä, niiden hoitoa, hallintoa ja vuokralaisdemokratian toteutumista. Vuokralaistoimikuntien työ ja arvostus korostuu suurten asioiden sekä tehtävien myötä, kuten nyt esimerkiksi Siilitiellä, jossa jokaisessa talossa on meneillään tai suunnitteilla pieniä tai suurempia korjaustöitä.
Olin valtuuston varavaltuutettu kahdeksan vuotta, lautakunnissa kaksitoista ja Helsingin kaupungin palveluksessa 38 vuotta. Sinä aikana on demokratiassa tapahtunut muutoksia. On tullut hyvää, joskaan ei kaikki. Talojen pintaratkaisuissa on päästy kestävimpiin ratkaisuihin ja rahaa on säästynyt rutkasti. Kaupunki olisi saanut ratkaista saman Finlandia -talonkin kestävyyden kannalta.
Herttoniemi-seura perustettiin vuonna 1979, ja olin sen perustaja- ja johtokunnan jäsen. Sieltä käsin pääsin vaikuttamaan siilitieläisten elämään. Esimerkiksi Herttoniemestä oli annettu vääriä tietoja. Olimme Herttoniemen järjestössä toivoneet, että Herttoniemeen rakennetaan sairaala. Kuitenkin oli tullut tieto, että sitä ei rakenneta, koska urheiluseurojen suunnalta oli tullut vastustusta. Kentän viereen ei haluta sairaalaa. Kaupunginjohtaja soitti asiasta minullekin, kun tulin yhden kerran töistä kotiin. Ei voi olla totta! Sain Herttoniemi-seuran välityksellä asiasta sanan seuroille. Johtokunnat kokoontuivat samana iltana. Seuraavana päivänä meillä oli viisi lähetystöä, joista kaksi oli urheiluseuroja. Veimme ennen valtuuston istuntoa kirjelmät, jotka ratkaisivat sen, että saimme sairaalan Herttoniemeen.
Kerran ajoin yhteensä 630 kilometriä, kesken lomaani, päättämään metroasiasta valtuustoon. Aluksi oli kovaa vastustusta metrosta. Nyt ei vastustajia enää ole. He eivät ainakaan kehtaa tunnustaa vastustaneensa metroa. Metro alkoi kulkea Siilitielle vuonna 1982.
Toivo Aaltonen
Kirjoitus on lyhennelmä vuonna 2002 ilmestyneestä
Siilitien tarinat – kirjassa (SKS) julkaistusta
Toivo Aaltosen kirjoituksesta.
Julkaistu Herttoniemeläinen-lehdessä vuonna 2010