Herttoniemen Tovereiden perustamispäivä on 13.6.1921, mutta tarkempi syntyhistoria on hieman
hämärän peitossa – johtuen puutteellisista tai osittain kadonneista arkistoista. Ilmeisesti Herttoniemen Työväenyhdistys, nykyinen Herttoniemen sosialidemokraattinen yhdistys, liittyi HerTon perustamiseen –
ainakin HerTo toimi työväenyhdistyksen alaosastona.
Urheiluseuran alkuaikojen lajit olivat voimistelu, paini ja nyrkkeily. Toiminnan pääpaikkana oli Herttoniemen työväentalo – koska urheilukenttää ei ollut.
– 30-luvulta alkaa olla jo hieman tarkempaa tietoa. Melko varmaa on, että ennen sotia ehdittiin harrastaa jo hiihtoa, painia, nyrkkeilyä ja voimistelua. Samoihin aikoihin, 30-luvulla ennen sotia, aloitettiin futis, HerTon historiaan perehtynyt Mikko Mähönen kertoo.
HerTon toiminta hajosi kahtia jossain kohtaa 30-luvun puolivälissä, kun futarit loikkasivat Hellakseen. Yhteiskunnallisesta tilanteesta johtuen työväen urheiluseurat olivat enemmän tai vähemmän ahtaalla,
ja Hellas oli puolueeton seura.
– Joskus vuosina 45-46 toimintaa käynnistettiin uudelleen, kun Hertsika liitettiin Helsinkiin. Samaan
aikaan väkimäärä idässä kasvoi melkoista vauhtia.
Jalkapallokin palasi harrastettavaksi lajiksi ja kokonaan uutena lentopallo.
– Kasvua jatkui pitkälle 50-luvun loppupuolelle, erityisesti futisjaosto otti tässä kohtaa isoa roolia.
50-luvun lopussa HerTossa oli jo parisen sataa jäsentä, jotka muodostivat 5 futisjengiä, 3 jääpallojengiä ja isohkon nyrkkeilyosaston. Tässä kohtaa pääpaino oli jo ehdottomasti palloilulajeissa, Mähönen kertoo.
50–60-luvun taitteessa käytiin vääntöä siitä, pitäisikö sitoutua SVUL:iin vai TUL:iin. Toiminnallinen
lamakausi koitti vuoden -66 jälkeen ilmeisesti siitä syystä, ettei seuralle löydetty aktiivista puheenjohtajaa.
– Kolmas tuleminen tapahtui sitten 70-luvun alussa. Taas mentiin palloilu eli lähinnä naisten futis ja
junnujen lätkä edellä. Lätkä tuli tässä kohtaa ensimmäistä kertaa kuvioihin. 1979 liityttiin sitten takaisin
TUL:iin.
Lätkäjoukkue sekä naisfutiksen alkaminen merkitsivät HerTon kultakautta – 80-luvun ja 90-luvun taitteen menestysvuosiin. Miesten kiekosta nousi kansallisen tason pelureita mm. Markus Lehto, Ismo Lehkonen ja Toni Arima. Lopulta lätkä siirtyi kokonaisuudessaan osaksi Jokereita, mutta naisten futis menestyi erityisesti Cupissa. Naiset pelasivat vuodesta -84 SM-sarjaa ja Suomen Cupin voitto tuli vuosina -87, -88 ja -89.
Tästä menestysjoukkueesta iso osa pelasi myös naisten maajoukkueessa 80-luvun loppupuolella. Naisfutis kuitenkin sitten hiipui rahan puutteeseen, vaikka C-tytöt voittivatkin vielä SM-kultaa 97.
Miesten futiksen puolella ei ole samanlaista menestystä nähty. Useita joukkueita on kuitenkin perustettu ja sittemmin hajonnut, kovimpana saavutuksena käytännössä kaudet 3. divarissa. Miesten edustusjoukkueen voidaan kuitenkin katsoa olleen yhdenjaksoisesti aktiivinen 70-luvulta alkaen.
TEKSTI: KARI UITTOMÄKI
Artikkeli on julkaistu Herttoniemeläinen-lehdessä vuonna 2021