1. Ensimmäisten ihmisten merkit: Pronssikautiset haudat

Hautojen sijoittaminen korkeille mäille tai kallioille on tyypillistä pronssikautisille (1500-500 eKr) haudoille. Veden pinta on Herttoniemessä ollut 7,5-10 metriä nykyistä korkeammalla, joten haudat ovat usein korkealla rantakalliolla.

Näin myös Herttoniemessä Hitsaajankatu 4:n länsipuolella oleva hauta oli meren rannalla. Pronssikaudella rannikolle ilmaantuneet haudat poikkeavat aiemmasta tavasta haudata vainaja.

Pronssikaudella yleistyi polttohautaus ja haudat ovat suuria kivikasoja, yleensä pyöreitä, joskus myös pitkulaisia tai suorakaiteen muotoisia. Tavallisimmin halkaisija on kymmenen metriä ja korkeus noin metri.

Sorsavuorenkadun päässä olevasta haudasta on löytynyt palanutta luuta ja hevosen hammas ja haudalla on opastaulu. Pronssikautisissa haudoissa vainajia ei kaivettu maahan vaan hänet asetettiin maan pinnalle, jopa suoraan kalliolle. Polttamattomista vainajista ei jää jälkiä, mutta poltettu tuhka voi säilyä nykypäivään asti, kuten Sorsavuorenkadun haudassa on käynyt. Jos vainaja oli puuarkussa, ei siitä ole jäänyt jälkiä. Sitä vastoin joskus on löytynyt kivistä tehtyjä latomuksia isommista kivistä tai laakakivistä.

Lue lisää: Huurre Matti (1995) 9000 vuotta Suomen esihistoriaa. Otava.