”Sivistyksessä on Suomen ainoa pelastus”, kirjoitti J. W. Snellman ystävälleen vuonna 1840. Ajatus on tänä päivänä yhtä ajankohtainen, kuin sataseitsemänkymmentä vuotta sitten. Koulussa ja sivistyksessä piilee Herttoniemenkin tulevaisuus!

Tänä vuonna on kulunut 200 vuotta merkittävän koulumiehen, Uno Cygnaeuksen, syntymästä. Cygnaeusta on tituleerattu ”Suomen kansakoulun isäksi”. Tämän nimityksen hän ansaitsi, kun hän laati vuonna 1857 senaatille kirjoituksen ”Hajanaisia mietteitä Suomeen aiotusta kansakoulusta”, jonka ajatusten pohjalta säädettiin ensimmäinen kansakouluasetus vuonna 1866.

Vähitellen alkoi maassamme käynnistyä järjestelmällinen kouluopetus. Kansakouluja ryhdyttiin rakentamaan uuden asetuksen mukaisesti kyliin ja kaupunkeihin ympäri Suomea. Pian kansakouluasetuksen antamisen jälkeen saatiin ensimmäinen koulu Herttuaniemellekin.

Herttoniemen ensimmäinen kansakoulu

Aluksi kouluopetusta annettiin herttoniemeläisille lapsille vanhan kartanon päärakennuksessa. Herttoniemen ensimmäinen kansakoulurakennus perustettiin Herttoniemen kartanon maille, kun Bergbomin veljekset lahjoittivat sitä varten koulutontin vanhan kartanon päärakennuksen läheltä ja lisäksi 10 000 markkaa alkupääomaksi. Ensimmäinen kansakoulu vihittiin käyttöön 1883. Koulurakennus purettiin 16 vuotta myöhemmin, mutta jo samana vuonna valmistui Herttoniemeen uusi koulu, Degerö folkskola.

Bergbomien lahjakirjassa mainittiin muun muassa, että koulu oli tarkoitettu sekä tytöille että pojille. Sen opetuskielinä tuli olla sekä suomi että ruotsi. Siihen aikaan 7 – 10 -vuotiaita tyttöjä ja poikia opetettiin vielä yhdessä mutta kun ikää tuli lisää, se ei enää sopinut, sillä kansakouluasetuksessa määrättiin, että ”Alhaisemmassa kansakoulussa koulutettakoon poika- ja tyttölapsia yhdessä, mutta siitä lähtien ovat pojat ja tytöt erillään olevissa luokissa tai omituisissa kouluissa opetettavat”.

Degerö skola

Kun Herttoniemen kartanon vanha päärakennus purettiin, sen tilalle rakennettiin uusi koulu vuonna 1898 yhden aikansa huomattavimman arkkitehdin, Theodor Deckerin, piirustusten pohjalta. Koulun nimeksi annettiin Degerö folkskola, vaikka se sijaitsee Herttoniemen puolella Linnanrakentajantie 16:ssa.

Degerö skola liittyy Herttoniemen kartanon kulttuurimaisemaan. Se on Helsingin kolmanneksi vanhin koulukäytössä säilynyt puukoulu. Rakennuksen julkisivut ovat hyvässä kunnossa ja interiööri erittäin hyvin säilynyt.

Koulun opetuskielenä on alusta alkaen ollut ruotsi. Kouluun palkattiin vuonna 1913 toinen opettaja, jonka tehtävänä oli opettaa suomenkielellä, minkä jälkeen koulu toimi kaksikielisenä aina vuoteen 1929 saakka. Koulun tontille valmistui vuonna 2000 uusi lisärakennus. Lisärakennus sopii tyyliltään hyvin vanhan puukoulun yhteyteen. Nykyisin koulussa on noin 140 oppilasta vuosiluokilla 1-6.

Herttoniemen suomenkielinen kansakoulu

Vuonna 1921 astui voimaan laki yleisestä oppivelvollisuudesta. Silloinen oppivelvollisuus koski 7-13–vuotiaita lapsia. Herttoniemeenkin oli siunaantunut niin paljon lapsia, että uusi suomenkielinen koulu oli tarpeen. Uusi koulu rakennettiin nykyisen K-Supermarket Hertan tienoille lähelle nykyistä liikenneympyrää. Koulu valmistui vuonna 1929 ja se purettiin vasta 1970-luvulla. Koulu oli niin kutsuttu supistettu kansakoulu, jossa yksi opettaja huolehti kaikkien oppilaiden opetuksesta.

Kun koulu kävi ahtaaksi eikä Ahmatielle valmistuva koulu ollut vielä valmis, osa oppilaista kävi koulua Herttoniemen Toverien hiihtomajassa. Kerrotaan että siellä oli niin kylmä, että talvella lämpötila saattoi pudota aina kymmeneen plusasteeseen saakka.

Herttoniemen peruskoulu

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Koulujen nimien muutokset heijastelevat kouluhallinnon muutoksia. Kun Ahmatie 1:een Eränkävijäntorin reunalle valmistui uusi koulurakennus vuonna 1952, sille annettiin nimeksi Herttoniemen kansakoulu. Peruskoulujärjestelmään siirtymisen jälkeen vuonna siitä tuli Herttoniemen peruskoulun ala-asteen koulu, lyhyemmin vain Herttoniemen ala-aste. Ja viime vuosikymmenellä, kun koulujärjestelmästä poistui ala- ja yläasteen raja, koulusta
tuli yksinkertaisesti vain Herttoniemen peruskoulu.

Herttoniemen kansakoulussa toimi aluksi myös kansalaiskoululuokat eli kansakoulun jatkona olleet 7. ja 8. vuosiluokka. Koulurakennuksen on suunnitellut arkkitehti Jorma Järvi. Rakennus on upea, hyvin säilynyt 1950-luvun koulurakentamisen helmi. Koulun sopivuutta lapsille lisää vielä avara, valoisa, etelään viettävä piha, jota Koti- ja kouluyhdistys on monet kerrat leikkivälinein täydentänyt. Koulun kentän kohdalla sijaitsi aikanaan suolämpäre, jossa suopursut kukkivat.

Jorma Järven tavoitteena oli suunnitella matala koulurakennus, jossa pienten koululaisten on helppo liikkua ja josta on välitön yhteys pihamaalle. Tehtävä ei ollut helppo, sillä koulun kohdalla sijaitsi niin korkea kallio, että pojat rakensivat talvisin sen rinteelle laskettelumäkiä. Koulun valmistuttua kansakoulun luokat sijaitsivat koulun länsipäässä kahdessa kerroksessa ja isompien oppilaiden kansalaiskoululuokat itäsiiven kahdessa ylimmässä kerroksessa.

Kun kokemus oli osoittanut, että oppilaiden lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksien auttamiseksi klinikkamuotoinen opetus oli tarkoituksenmukaisempaa kuin erityisluokka, niin vuonna 1967 perustettiin luku- ja kirjoitusneuvola myös Herttoniemen kansakouluun.

Nykyisin koulun opetus perustuu kahteen opintokokonaisuuteen. Oppiaineiden sisältöjä toteutetaan aihepiirien yhteydessä. Koulussa on toteutettu myös Montessori-pedagogikkaa.

Herttoniemen koulun pihalla seisoo Mikko Hovin vuonna 1955 tekemä veistos Pallopojat (Pallosilla). Herttoniemeläistaiteilijalle on tyypillistä ”viittauksenomainen ilmaisu ja leikkimielinen huumori”. Hovin veistokset ovat usein ”herkkiä kuvauksia arkisista tilanteista”, kuten näiden herttoniemeläispoikien pallottelu, ja ne sisältävät usein myös kansanomaista huumoria.

Herttoniemen peruskoulussa käynnistyy tänä vuonna mittava saneeraus. Koulu korjataan ja Siilitien koulun tilat toimivat tuolloin väistötiloina. Remontin suunnittelijoiden on hyvä muistaa, että kaupunkisuunnitteluviraston arvioidessa helsinkiläisiä koulurakennuksia vuonna 2004, sijoittui Herttoniemen peruskoulu korkeimpaan arvoluokkaan 1+. Toivottavasti saneeraajat ottavat
huomioon arvorakennuksen kunnossapitoa ja perusparannusta koskevat vaativat tavoitteet. Kunnostustyön kuluessa ei saa tuhota koulun rakennustaiteellista, kaupunkikuvallista eikä historiallista arvoa.

Siilitien peruskoulu

Siilitielle valmistui 1950-luvun lopulla noin 1650 asuntoa. Alueelle muutti valtava määrä lapsiperheitä. Herttoniemen kansakoulu kävi pian ahtaaksi, kun oppilasmäärä jatkoi kaupunginosan laajenemisen myötä yhä vain kasvuaan. Koulu pullisteli oppilaita. Oppilaat kävivät koulua kahta vuoroa; aamuvuoro alkoi kello 8 ja iltavuoro kello 13.

Kouluahtaus Herttoniemen kansakoulussa helpotti, kun vuonna 1961 Hillerikujalle valmistui uusi rakennusviraston talonrakennusosaston arkkitehtien Ossi Leppämäen ja Erkki Koiso-Kanttilan suunnittelema Siilitien kansakoulu. Kuutiomaiseen runkoosaan, jossa sijaitsevat opettajainhuone ja liikuntatilat, liittyy pohjoispuolella kapeampi kaksikerroksinen siipirakennus, mihin on sijoitettu luokkahuoneet. Alun pitäen samassa koulurakennuksessa toimi sekä Siilitien kansakoulu että Hillerikujan erityiskoulu. Nykyisin Siilitien koulu on tavallinen peruskoulu, jossa on myös erityisluokkia. Siilitien koulun parista sadasta oppilaasta noin puolet on erityisoppilaita. Koulussa on toiminut aikanaan myös muutamia ruotsinkielisiä luokkia.

Siilitien koulu sijaitsee ihanteellisesti leikkipuiston ja urheilupuiston keskellä lähellä päiväkotia. Koulu on hiljattain peruskorjattu ja rakennukseen on tehty erityisoppilaita varten tarvittavat uudistukset invaliuskoja myöten. Siilitien koulun pihalta löytyy Matti Kalkamon vuonna 2005 tekemä taideteos ”Kehon rakennus ja purku Oy”. Se on ”kierrätystavaran ja perinteisen kuvanveiston yhdistävä aikalaisyhteiskunnan arvoja ja toimintatapoja ironisoiva teos”. Teosta kannattaa tutkia myös lähempää. Tarkemmin katsottuna patsaan vartalosta löytyy esimerkiksi maansiirtokoneita. Kaikkia ei patsas miellytä. Eräs herttoniemeläisrouva
soitti ja vaati, että ”Tehkää jotain. Lapset eivät uskalla mennä kouluun, jos se saa jäädä paikalleen!”

Herttoniemen yhteiskoulu

Herttoniemen yhteiskoulu ei ole alun perin sijainnut Herttoniemessä. Silloin kun Osakeyhtiö Helsingin yhteiskoulun ja realilukion väliaikainen toimikunta perusti koulun vuonna 1924, se sijaitsi Wladimirinkatu 34:ssä nykyisellä Kalevankadulla. Syksyllä 1930 koulu siirtyi vuokralle Hämäläisten taloon (Kampinkatu 4-6), josta se sai käyttöönsä Kampinkadun puoleisen siipirakennuksen ja
johon sille kunnostettiin asianmukaiset koulutilat.

Kun suuret ikäluokat alkoivat olla oppikouluiässä, tuli tarve saada Herttoniemeen oma yliopistoon johtava oppikoulu. Kouluhallitus antoi vuonna 1954 Helsingin Yhteiskoulu ja Realilukio Oy:lle luvan siirtyä Herttoniemeen, minne Oppikouluyhdistyksen kaavailujen pohjalta valmistui uusi koulurakennus. Syksyllä 1957 opetusministeri R.H. Oittinen vihki käyttöön arkkitehti Ahti Korhosen suunnitteleman koulutalon, joka sai nimekseen Herttoniemen yhteiskoulu. Koulua laajennettiin ensimmäisen kerran jo 1960. Toinen laajennus tehtiin vuosina 1999-2001.

Pääkaupunkiseutu tuli peruskoulun piiriin viimeisenä, 1.8.1977. Peruskoulu käynnistyi Helsingissä myrskyisissä merkeissä. Välillä jo näytti, että kaikki koulusuunnitelmat raukeaisivat. Kiistelyn jälkeen suuri osa entisistä oppikouluista siirtyi kaupungin omistukseen, mutta osa kouluista jäi yksityisiksi kouluiksi, peruskoulun osalta korvaaviksi kouluiksi ja lukion osalta yksityisiksi lukioiksi. Yksi näistä yksityisenä pysyneistä kouluista oli Herttoniemen yhteiskoulu. Koulun rehtori Jouko Teperi oli kiivas yksityiskoulun kannattaja ja vastusti voimakkaasti kaupungille siirtymistä. Nykyisin Herttoniemen yhteiskoulu on niin kutsuttu yksityinen sopimuskoulu.

Herttoniemen yhteiskoulun erityispiirre on, että siellä on voinut opiskella latinaa vuodesta 1977 alkaen. Koulussa on myös liikuntaluokka, jossa yhtenä painoalueena on jalkapallo.

Herttoniemenrannan koulu

Herttoniemenrantaan valmistui uusi Arkkitehtitoimisto Olli Pekka Jokela Ky:n suunnittelema Herttoniemenrannan koulu ja liikuntahalli vuonna 2000. Koulussa, joka on tarkoitettu 1-6 –vuosiluokkien oppilaille, on tilat viidelle solulle, joista jokaiseen voidaan sijoittaa 4 – 5 opetusryhmää. Koulu on kooltaan poikkeuksellisen suuri. Se on suunniteltu oppimisympäristöksi noin 700 lapselle.

Koulurakennuksessa suuret rakennusmassat hajoavat sisätiloiltaan yhä pienemmiksi ja pienemmiksi elementeiksi. Arkkitehti Olli Pekka Jokela on luonnehtinut koulua, että se on ”oikeastaan pieni kaupunki, jossa ontori mainen keskusaukio, portaikkoja, siltoja, sivukujia, kortteleita ja rauhallisia kotipihoja”.

Koulussa on otettu huomioon myös erityisopetuksen tarpeet. Alkuopetuksen 1 – 2 luokat tekevät yhteistyötä paikallisten esikouluryhmien kanssa yhteisen opetussuunnitelman mukaan.

Herttoniemenrannan koululla on alkuopetuksen sivukoulu Tuorinniemessä.

Herttoniemenrannan koulun pihalla on nähtävissä Jukka Vikbergin vuonna 2000 tekemä ympäristötaideteos ”Katos vaan”, jossa ”katokset ja niihin liittyvät värikkäät valoinstallaatiot, noppakivi, puu ja luonnonkivet muodostavat laajan kokonaisuuden”. Sulan maan aikaan tämän monikansallisen koulun pihan asfaltista löytyy seitsemällätoista kielellä sana “ihminen”.

Koulutalot arvorakennuksina

Helsingin rakennusvirasto arvioi kaikki Helsingin koulurakennukset vuosilta 1880 – 1980 ja jakoi ne luokkiin, jotka kuvaavat eri tasoja koulurakennusten arkkitehtonisten, historiallisten ja kaupunkikuvallisten sekä koulujen säilyneisyyden perusteella. Korkeimpaan luokkaan, eli luokkaan 1+, sijoittui Herttoniemestä kaksi koulua, Herttoniemen peruskoulu ja Degerö skola. Luokkaan 1 sijoittui Herttoniemen yhteiskoulu.

Luokkien 1+ ja 1 arviointikriteereihin kuului muun muassa, että:

Luokka 1+
– Koulu kuuluu Helsingin arvokkaimpien (koulu)rakennusten joukkoon
– Rakennuksella on huomattava oma identiteetti.

Luokka 1
-Koulurakennus edustaa korkealuokkaista arkkitehtuuria sekä sisä- että ulkotilojensa suhteen.
– Rakennuksen ulko- ja sisätilat ovat säilyneet hyvin alkuperäisessä asussaan.

Asemakaavallisina ja perusparannusta koskevina tavoitteina on, että tällaiset luokkiin 1+ ja 1 kuuluvat rakennukset tulisi suojella kulttuurihistoriallisesti arvokkaina niiden rakennustaiteellisten, kaupunkikuvallisten ja/tai historiallisten arvojen perusteella.

Esimerkiksi julkisivu ja vesikatto sekä ikkunat tulee säilyttää alkuperäisinä tai alkuperäisen kaltaisina. Sisätilojen pintamateriaalit, kiinteä kalustus sekä merkittävät yksityiskohdat ja alkuperäiset värit tulee säilyttää.

Arkkitehtonisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä Degerö skola on lisäksi suojeltu asemakaavassa. Rakennusta ei saa purkaa eikä siinä saa suorittaa sellaisia lisärakentamis- tai muutostöitä, jotka tärvelisivät julkisivujen tai arvokkaiden sisätilojen tyyliä.

Siilitien koululla ei ole sellaisia rakennustaiteellisia ansoita kuin muilla alueen kouluilla.

Herttoniemenrannan koulu on myös ehtinyt herättää huomiota arkkitehtuurinsa ansiosta. Arkkitehti Roy Mänttäri on kuvannut koulun sisätiloja, joille on ominaista poikkeuksellinen solurakenne, seuraavasti: ”Koulun sisällä aukeaa Suuri Seikkailu, tilojen ja valojen huikea peli. Luonnonvalo ryydittää näkymien kirjoa, elämysten pohjatonta aittaa. – Tilojen välillä on eriasteisia yhteyksiä ja kokonaisuus on alati poreileva keitos, vaihtelevuudessaan kiehtova, mystisyydessään ylevä”.

Erkki Merimaa
Julkaistu Herttoniemeläinen-lehdessä vuonna 2010