Herttoniemen aluesuunnitelma on taas ajankohtainen. Julkaisemme ohessa seuran viime vuotisen mielipiteen suunnitelman luonnokseen.

Tämä Herttoniemi-seuran mielipide Herttoniemen aluesuunnitelmasta keskittyy Länsi-Herttoniemen, Herttoniemenrannan ja Kivinokan alueisiin. Mielipiteessä tarkastellaan erikseen niitä aluesuunnitelman osa-alueita, joihin on jotain suunniteltu ja joihin on muuten jotakin sanottavaa. Kuulemisaika on sen verran lyhyt, että aivan kaikkiin pieniinkin kohteisiin ei ollut aikaa perehtyä, mutta tärkeimpiin kohteisiin ehdittiin järjestää jopa asukaskävelyt mielipiteen laadinnan tueksi muun keskustelun lisäksi.

Herttoniemen selännemetsät

Herttoniemen selännemetsien osalta keskeisintä on kunnioittaa luontoarvoja ja luonnon monimuotoisuutta. Metsäselännettä voi perustellusti pitää Helsingin itäisenä keskuspuistona, sillä sen merkitys on virkistyksen ja luonnon kannalta vähintään samaa tasoa kuin Laaksosta pohjoiseen ulottuva keskuspuisto. Selännemetsät ovat osa kansainvälisesti erittäin arvokasta Vanhankaupungin-lahden luontokokonaisuutta ja osa tärkeää vihersormea Herttoniemestä aina Sipoonkorpeen saakka. Selännemetsät toimivat tärkeänä luontovirkistyskohteena sekä paikallisille asukkaille että kauempaakin tuleville.

Metsien hoitamisessa tulee noudattaa keskuspuiston tapaan hallittua hoitamattomuutta eli antaa luonnon enimmäkseen kehittyä omillaan. Tarvittaessa on kuitenkin perusteltua poistaa muutama vaarallinen puu reittien varrelta, mutta nekin on syytä jättää maalahopuiksi. Lahopuujatkumosta tulee muutenkin pitää kiinni. Kelopuita ei myöskään pidä kaataa, elleivät ne ole selvästi vaarallisia, vaan jättää ne pystylahopuiksi. Kelopuut luovat ulkoilijoille tunnetta oikean luonnon keskellä olemisesta.

Aluesuunnitelmassa on luokiteltu arvometsiksi aivan liian vähäinen pinta-ala. Oikeasti arvometsiä on alueella ainakin kymmenkertainen määrä. Lisäksi arvometsät on aluesuunnitelmassa jätetty aivan liian pirstaleisiksi. Nämä pirstaleiset arvometsät uhkaavat tuhoutua reunavaikutuksen takia ja heinittyä, mikäli niiden ympärillä tehdään liiallisia metsänhoidollisia toimenpiteitä. Jo tämän vuoksi arvometsät tulee määritellä laajempina kokonaisuuksina kuin pieninä pirstaleina hoitometsän sisällä.

Nostettakoon esimerkiksi suunnitelmaan merkittyjen arvometsien liiallisesta pirstaleisuudesta Rajakallion alue, joka on luokiteltu arvoluokkaan C2 (virkistys- ja ulkoilumetsä), jolloin se on rankemman hoitoluokituksen piirissä. Siellä on kuitenkin arvometsäkohteita muun muassa Sopulimetsän kohdalla.

Länsi-Herttoniemen selännemetsien merkitystä luonnonmetsinä tulee nostaa lintujen, monimuotoisuuden ja virkistyksen (”Länsi-Herttoniemen terveysmetsät”) vuoksi. Muun muassa lahokaviosammaltakin esiintyy metsän alueella.
Suunnitelman selostuksessa pidettiin vanhojen metsien osuutta ongelmana. Todellisuudessa vanhojen metsien suuri osuus on rikkaus, kaupunginosan omaleimaisuutta. Suomessa on vanhoista metsistä pulaa, eikä metsien nuorentamista tule pitää tavoitteena ainakaan talousmetsien ulkopuolella. Virallisestihan Helsingin metsillä ei ole metsätaloustavoitteita. Kaupungilla onkin suuri vastuu luonnon monimuotoisuudesta, koska erityisesti Etelä-Suomessa metsät ovat enimmäkseen nuoria talousmetsiä. Tavoitteena ei siis tule olla Helsingin metsien nuorentaminen.

Herttoniemen luontokokonaisuus on nimenomaan Herttoniemelle ominaista, mikä on johtanut siihen että alueen asukkaiksi on valikoitunut luonnosta nauttivia ihmisiä. Siksi on tärkeää säilyttää nimenomaan aitoa luontoa asukkaiden ja lukuisten luontoharrastajien iloksi. Metsien nuorentaminen taimikoiksi ei sopisi Herttoniemen ominaisluonteeseen. Luonto on osa Herttoniemen identiteettiä.

Luonnonmetsien merkitystä tukevat myös lukuisat tutkimukset, joiden perusteella luonnossa oleskelulla on myönteisiä terveysvaikutuksia, kuten verenpaineen ja stressitason laskeminen ja allergioiden vähentyminen. Mitä luonnonmukaisempaa metsää, sitä suuremmat terveysvaikutukset sillä on. Luonnolla on siis myös taloudellisia vaikutuksia kaupungin talouteen erityisesti sosiaali- ja terveyssektorilla, kun ihmisten sairastelua pystytään ennaltaehkäisemään luonnon avulla.

Selännemetsien aluetta koskien esitettiin yksityiskohtana myös mäntyryhmän tuomista esiin poistamalla muut puulajit. Ei ole kuitenkaan erityistä perustetta, miksi nimenomaan mäntyjä pitäisi suosia. Luonto ja maisema muodostavat kokonaisuuden, ja esimerkiksi pihlajat tuovat alueelle marjansyöjälintuja, mikä on piristävää ulkoilijoidenkin kannalta. Lisäksi tuo selostuksessa oleva valokuva esiintuotavasta mäntyryhmästä sijaitsee suunnitellulla luonnonsuojelualueella.

Lähellä palstaviljelyaluetta on laskettelurinne, johon sopisi myös talvinen pulkkamäki. Kyseistä rinnettä voisi kesällä hoitaa ketomaisemmaksi. Nykyisellään se kasvaa pujoa ja muuta korkeaa ruohovartista kasvillisuutta.

Entiset huviloiden pihapiirit

Metsäselänteen alueella esitetään entisten huviloiden pihapiirien ennallistamista. Tämä nähdään pienimuotoisena vaihtelun tuojana, ja huviloiden pihaalueet ovat enimmäkseen jo valmiiksi niittymäisiä, eikä puiden kaatoja paljon tarvita. Huviloiden entisillä piha-alueilla esiintyy kuitenkin vieraslajiongelmaa, joka tulee ratkaista ennen kuin pihapiirejä ennallistetaan, koska muuten autetaan vieraslajeja leviämään edelleen. Todennäköisesti huvila-asutuksen ajoilta tähän asti selviytyneet kasvit ovat juuri haitallisia vieraslajeja, kun heikompina kilpailijoina harmittomammat koristekasvit ovat jo kadonneet.

Mäenlaskijantie/Hiihtomäenpuisto

Aluesuunnitelmassa esitetään kävelytien rakentamista Mäenlaskijantien itäreunaan. Tämä tie johtaisi portille selännemetsään. Tälle portille pääsee kuitenkin metroaseman suunnasta luontevammin viihtyisämpää Suksipuistoa pitkin. Karhutien suunnastakin portille johtaa jo kävelytie hieman idempänä Mäenlaskijantiestä. Ei siis ole tarvetta lisätä Mäenlaskijantien varteen tuota kävelytietä. Mikäli tämä kaikesta huolimatta tehtäisiin, sen voisi toteuttaa nykyisen polku-uran kohdalle ilman että tarvitsee kaataa tienvarsipuita tai hävittää tienreunan pengertä. Reitti portille tulee viitoittaa nykyistä paremmin molemmista suunnista.

Aluesuunnitelman yhteydessä mainittiin Mäenlaskijantiellä olevat vauriot, jotka johtuisivat roudasta, hulevesistä ja puiden juurista. Tiestä on kuitenkin vaikea löytää niin merkittäviä vaurioita, että ne edellyttäisivät suuria toimenpiteitä. Hulevesien osalta riittäisi puuston säilyttäminen, sillä ne imevät vettä maasta tehokkaasti ja haihduttavat sitä lehtiensä kautta ilmaan. Hiihtomäentien kulmauksessa on myös mukulakivin rakennettu syvänne, jonka pohjassa on toimiva sadevesiviemäri. Sen säännöllisestä puhdistamisesta huolehtimalla hulevesiongelmaa pystyttäisiin ratkaisemaan. Viemärin ympäristöä on puhdistanut käytännössä läheisen talon asukas, mutta kaupungin suorittaman hoidon tasoa on syytä nostaa tässä sadevesiviemärin puhdistamisessa.

Mäenlaskijantien leventämisen sijaan tulee puuttua siihen, että tien varsia käytetään metron liityntäpysäköintiin. Jos toiselta puolelta kiellettäisiin pysäköinti, saataisiin palvelubussia varten lisää tilaa. Sinänsä on hyvä, että tie on kapeahko, jotta autojen nopeudet pysyvät maltillisina. Mäenlaskijantiehän ei ole läpiajoväylä metsäselänteelle.

Puiston muuttaminen niityksi ei ole kannatettava ajatus ainakaan puita kaatamalla. Nurmikkoalueiden muuttaminen niityiksi olisi sen sijaan hyväksi jo pölyttäjähyönteisten kannalta, ja tähän tarkoitukseen erityisesti Suksipuistosta löytyisi sopivia nurmikkoalueita.

Perimätiedon mukaan Mäenlaskijantieltä alkava ammusvarastolle johtava ulkoiluväylä on ensimmäisen maailmansodan aikainen tykkitie. Tieto pitäisi varmistaa ja dokumentoida.

Hiihtomäenpuiston siirtolohkareilta alkaa harvakseltaan kohti Saunalahtea etenevä kalliojyrkänteen alla ainakin ammusvarastolle saakka erottuva muinaisrantakivikko, jonka säilyminen ennallaan tulee varmistaa.

Länsi-Herttoniemen selännemetsien aluekortissa Mäenlaskijantien päästä alkava luonnonsuojeluohjelmaan 2015-2024 kuuluva alue ”Fastholma ja Saunalahden itäpuolinen metsä” tulee rajata mukaan selännemetsien alueeseen kokonaisuudessaan.

Majavatien puisto ja Fastholma

Fastholman vieraslajiongelma on ratkaistava pysyvästi. Ilmeisesti se johtuu muualta alueelle tuotavista maa-aineksista, joiden puhtauteen tulee kiinnittää huomiota. Parempi olisi lopettaa arveluttavien maa-ainesten läjittäminen luonnonsuojelualueen lähistöllä.

Lumenvastaanottopaikalle johtavan tien runko lienee kapeampi kuin miltä tie näyttää. Näin ollen se saattaa pettää painavien kuorma-autojen alla. Kuorma-autoliikenne muodostaa vaaran etenkin lapsille Majavatien risteyksessä ja laajemminkin. Samoin alempana kuorma-autojen käyttämä tie risteää hiihtolatujen kanssa, mikä vaarantaa ulkoilijoiden turvallisuuden. Nopeusrajoitusta Fastholmaan johtavalla tiellä tulee tarkistaa sekä liikenteen varoitusmerkkejä tulee lisätä.

Kivinokka

Myöskään Kivinokkaan ei tule osoittaa liiallista metsänkäsittelyä. Vanhan metsän luonnonsuojelualueen läpi ei pidä suunnitella hiekkateitä, pelkkä polku mahdollisine pitkospuineen riittää.

Sorsavuorenpuisto

Puistoon osoitetut hoitotoimenpiteet, kuten perennojen uusiminen ja portaiden sekä kävelyteiden parantamiset ovat perusteltuja. Suunnittelussa tulee huomioida aiempaa tarkemmin esimerkiksi suomalaisten hyönteis ja luonnonkasvien käyttö valittaessa uusia kasveja (esimerkiksi katajat, kuuset), kuten Vuosaaren satamassa on täyttömaa-alueella tehty.

Aluesuunnitelman selostuksessa poistettavaksi ajateltu lasten pulkkamäki on tähän asti ollut aivan toimiva tarkoitukseensa. Puiston istutukset on sen sijaan koettu liian tiheiksi. Puiston parantamisen yhteydessä sinne voisi sijoittaa taidettakin. Puistoalue voisi palvella myös koulujen ja leikkikentän tarpeita. Tähän tarkoitukseen voisi puistossa olla esimerkiksi palstoja, herukkapensaita ja viljelystä kertovia opasteita, kuten kasvien nimikylttejä ja opastekarttoja. Muinaishautaankin liittyvät opasteet kaipaavat nykyaikaistamista.

Tekniseltä kannalta sadevesien johtamisesta sekaviemäreihin olisi syytä päästä eroon. Koirien aiheuttama lannoitus uhkaa rehevöittää muuten karuja kallioalueita ja tappaa luonnonkasvillisuutta. Tämän takia olisi perusteltua rakentaa pieni koirapuisto, jossa koirien jätökset olisi mahdollista hoitaa asianmukaisesti ja välttää tällä tavoin niiden leviämistä koko puiston alueelle. Muinaishautaa pitäisi suojata paremmin ilkivallalta ja esimerkiksi lasten kivienheittelyltä.

Kipparvuori

Kipparvuoren kallioalue on kulunut puutteellisesta kulunohjauksesta johtuen. Kulumista voisi vähentää, jos kalliolle merkittäisiin selvä kävelyreitti ja myös jyrkän kallion alapuolisessa rannassa olemassaolevaa laituria jatkettaisiin osaksi toista kävelyreittiä. Tämä laiturimainen kävelyväylä voisi toimia samalla myös kulkuyhteytenä asuntolaivoille, mikäli ne joskus toteutetaan, kuten on aiemmin suunniteltu.

Tuorinniemi

Aluesuunnitelman selostuksessa on mainittu, että Tuorinniemessä olisi hoitoluokkien C1 ja A2 välillä liian suuri kontrasti. Kontrastia ei kuitenkaan voi pitää liian suurena, ovathan nuo kahden eri hoitoluokan alueet muutenkin selvästi eri alueita. Tuolle skeittipuiston ja lakialueen metsikölle sopii oikein hyvin nykyinen luonnonmukaisempi ulkoasu.

Kuulemismenettely ja asioista päättäminen

Kuulemista varten on varattu aivan liian lyhyt aika. Monet asukkaat ja muut osalliset eivät ennätä perehtyä materiaaliin kovin tarkasti 20 vuorokauden aikana. Lisäksi erityisesti luonnonhoidon kuvioista olisi pitänyt esittää tarkempia tietoja.

Kun ottaa huomioon, että aluesuunnitelma on viimeinen poliittisen hyväksynnän vaativa asiakirja, pitäisi asukkaille mielipiteiden antamista ja lautakunnan jäsenille päätösten tueksi antaa mahdollisimman tarkkaa tietoa siitä, mitä suunnitellaan. Erityisesti selännemetsien alueella on suuri pinta-ala jätetty alueeksi, jonka hoitotarvetta tarkastellaan. Tässä yhteydessä pitäisi olla mahdollista niin asukkaiden kuin päättäjienkin saada selville, mitä hoitotoimia ovat kommentoimassa tai päättämässä. Tämän vuoksi olisi ollut tärkeää, että yksilöidyt metsien kuviokartat olisivat olleet nähtävillä. Koska näin ei ole, tulee myöhemmin laadittaviin luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmiin olla niin asukkailla kuin poliittisilla päättäjilläkin vaikutusmahdollisuus.