Muistoja 1950- ja 1960-luvun Herttoniemestä, liikkeistä ja bussiliikenteestä
Pirkko Telaranta
Kyllikki ja Kalervo Väisänen muuttivat Herttoniemeen Ilvestielle ensimmäisten joukossa vuonna 1945, jolloin viisi taloa oli asuttu. Karhutie, Oravatie ja Peuratie oli lisäksi osittain rakennettu.
Kyllikki ja Kalervo Väisänen kertovat: ”Täällä Herttoniemessä toimi siihen aikaan Saurion tehdas, joka on tavallaan vaikuttanut paljonkin Herttoniemen asuttamiseen. Tehtaalla oli oma bussi, ”Myötätunto” nimeltään, joka kuljetti työläisiä kaupungista töihin ja takaisin. Joskus ”Myötätunnolla” pääsi kaupunkiin ja takaisin, kun paikallisliikennettä ei vielä ollut. Muuten kuljettiin kaupunkiin maaseutu-autoilla, kunnes paikallisliikenne aloitettiin vuonna 1947. Tämä linja kulki ensin alkuun kaksi tuntia aamuin illoin”
Rahastajasta ja kuljettajasta tuli ajan oloon kuin hyviä tuttavia. Silloin ei Herttoniemessä ollut mitään palveluja, joten kaikki asiat piti hoitaa Helsingin keskustassa.
– ”Olihan täällä toki pieni Elannon kauppa nykyisen Etolan kohdalla. Ja kun muistelee, tulee mieleen pieni mökki Sohlbergin kohdalla, jossa kuulema oli joskus yöpynyt itse Ruotsin kuningas. Siilitien päässä olevassa mökissa taas on filmattu Opri-niminen elokuva. Susitien päässä oli kunnon maalaistalo navettoineen kaikkineen”.
Oman talomme rakensimme itse. Täällä ei vielä silloin ollut sähköä eikä kunnallistekniikkaa, vaan vesi noudettiin lähteestä ja talossa oli oma likakaivo. Kun pula-aikana viimein saatiin sähkö, olivat johdot päällystetyt paperilla! Erikoinen yksityiskohta oman talon historiassa on, että talon portailla kuvattiin Valo-pesuainemainos (muistattehan: Valo valkaisee jne.). Näistä rakennuksista vielä, että Hirvenpään maja sijaitsi paljon suurempana nykyisen öljysataman kohdalla. Siellä oli rantasauna ja mökkejä.
– ”Erätori oli muuttaessamme suota ja tänne kulkiessa piti Kulosaaren sillalla suorittaa 50 pennin siltamaksu. Lapsia meillä on kolme ja lapsenlapsia jo viisi kuudes on tulossa. Vanhin lapsistamme pääsi aloittamaan koulunsa Ahmatiellä, vuonna 1953″.
Väisäsen pariskunnan kanssa keskustellessa saan ilokseni kuulla, että heidän mielestään Herttoniemi on upea paikka asua, ja on ollut sitä kaikkien näiden vuosien ajan. Luonto on täällä ihanaa ja on hyvin tärkeää, että Viikin alue säästetään, sanoo Kyllikki.
Erätorin palveluiden kuihtuminen surettaa myös heitä, ja muistelemme yhdessä mm. Erä-Aittaa, joka oli todella viehättävä ja monipuolinen liike. Ennen olivat pikku liikkeet myös oiva paikka tavata toisia ihmisiä -nykyisin on hankala yksinaisten ihmisten löytää mukavaa juttupaikkaa.
Aika hauska yksityiskohta keskustelussamme oli, kun sain kuulla, että lähes alusta asti on Herttoniemeen toivottu uimapaikkaa – ensin maauimalaa ja sittemmin uimahallia, joka nyt sitten on suunniteltu toteutettavaksi Herttoniemen kartanon kupeeseen.
Kyllikki ja Kalervo Väisänen toimivat ennen eläkkeelle jäämistään yksityisyrittäjinä. Kalervolla oli metalliverstas ja Kyllikki alkoi lasten kasvettua pitää kemikaliokauppaa, joka hänellä ehti olla 19 vuotta.
Hilkka ja Jaakko Linna ovat saapuneet Herttoniemeen Vaasasta vuonna 7.6. 1948. Muuttolupa, joka siihen aikaan tarvittiin jostain syystä, heltisi (siitä huolimatta, että molemmat olivat Helsingissä virassa) vasta korkeimmasta hallinto-oikeudesta noin kuukausi ennen kyseisen lain kumoamista.
Hilkka ja Jaakko Linna kertovat: ”Olimme saaneet tietää, että Herttoniemessä oli myynnissä meille ehkä sopiva talo. Saavuimme sitten taloa katsastamaan linja-autolla ensin Itäväylälle ja siitä kävellen Ilvestielle. Talo oli rakennettu vesikattoon asti ja sijaitsi Saurion tehtaiden työntekijöille varatulla alueella. Kauppa tehtiin. ja rakensimme talon valmiiksi.
– Herttoniemi oli liitetty Helsingin kaupunkiin kaupunginosaksi v. 1946. joten se oli vielä ”lapsenkengissään”. Kaupunkiliikennettä ei vielä ollut, joten työmatkat taittuivat Kallvikin linja-autolla tai jopa pyöräillen. Saurion teollisuuslaitoksen työmatkabussiin (Myötätuntoon) osuimme myös työmatkaa taittamaan.
”Poikamme aloitti koulunkäyntinsä kansakoulussa, joka sijaitsi nykyisen liikenneympyrän paikalla. Osa lapsista joutui käymään koulua myös hiihtomajassa, jossa lämpötila talvella saattoi laskea jopa alle kymmenen asteen. Silloin joutui poikammekin usein kärsimään kylmettymistaudeista. Ahmatien koulu valmistui sitten vuonna 1952 ja lapset pääsivät työskentelemään inhimillisiin olosuhteisiin”.
– Lähipalveluita ei liiemmin ollut -posti sijaitsi Herttoniemen rautatieasemalla, josta se myös piti noutaa, samoin sanomalehdet. Sunnuntaisin lehdet jätettiin ulkopuolelle, jolloin ne saattoivat olla tuulen riepottelemina ympäri ratapihaa. Sieltä niitä sitten keräiltiin kasaan ja vietiin kotiin luettaviksi.
Omakotialueella vallitsi hyvä yhteishenki kaiken rakentamisen ja pienten lasten kasvattamisen keskellä. Niinpä perustettiin Herttoniemen omakotiyhdistys vuonna 1948 (Jaakko toimi puheenjohtajana 25 vuotta), joka sai aikaan paljon kehitystä alueelle. Vesi ja viemäri ja kaasu oli valmiina. Katuvalot saatiin 1949 ja lähiliikennekin saatiin toimintaan. Yhdistyksen viimeisin saavutus on meluvalli metron varteen.
– ”Niihin aikoihin ei Herttoniemessä ollut omaa seurakuntaa, vaan meillä oli kirkkona Helsingin pitäjän kirkko, joka sijaitsi varsin kaukana. Myöhemmin herttoniemeläiset liitettiin vastaperustettuun Malmin seurakuntaan, jonka sivuvirasto saatiin Susitielle. Seurakuntatyö Herttoniemessä alkoi vuonna 1953 ja kirkon peruskivi laskettiin loppiaisena 1958. Kirkko valmistui nopeasti -vihkiäiset olivat 14.9.1958”.
– Herttoniemessä asui jo tuolloin mielenkiintoisia taiteilijoita, kuuluisin lienee ”Taata” Frans Emil Sillanpää, jonka monet aikalaisemme hyvin muistavat. Hänen harmaapartainen muotonsa oli mieleenpainuva, kuten myös sanontansa ”päivää, päivää, vaikkei paistakaan:’
– Nykyisessä Herttoniemessä on hyvä asua: on rauhaa, luontoa, hyvät terveyspalvelut ja peruspalvelut. Oma poika on jo perustanut oman perheensä, lapsenlapsia on viisi. Metrolla kulkee kevyesti ja sinne kävellessä saa myös sopivasti liikuntaa. Oman puutarhan hoidossa aika kuluu hyvin ja mieli virkistyy.
Jaakko Linna jäi eläkkeelle rikosylikomisarion tehtävistä ja Hilkka Linna (DI) työsuojeluinsinöörin tehtävistä. Hilkka Linna jatkaa edelleen myös sukututkijan työtään, jonka parissa ei aika käy pitkäksi.
Toivo Aaltonen on syntyisin Viipurista. Hän päätyi Herttoniemeen Pakilasta, josta muutti tänne reilut 25 vuotta sitten Siilitielle, joka silloin oli jo rakennettu.
– ”Herttoniemi on minulle ja vaimolleni hyvä paikka elää; ainoa oikea. Kun muutimme Siilitielle 25 vuotta sitten, oli alueella runsaasti nuorta väkeä, asuntoja rakennettiin kaikkiaan 1664 kappaletta. Alkuaikojen ”levottoman” alueen maine on mielestäni osittain liioiteltu. Nyt on alueella tapahtumassa sukupolven vaihdos ja uudet nuoret perheet aloittelevat täällä elämäänsä.
– Mielestäni on hyvin tärkeää, että herttoniemeläisyyden hyvä perinne saadaan siirretyksi myös uudelle polvelle, jotta kotipaikan arvostus säilyisi. Silloin on edellytyksiä myös sille, että Herttoniemeä rakennetaan edelleen myös aktiivisin vapaaehtoisvoimin.
Toivo Aaltonen jäi eläkkeelle vastaavan työnjohtajan tehtävistä ja on myös toiminut Herttoniemi-seuran johtokunnassa kymmenen vuotta ennen työelämästä vetäytymistään.
Teksti on lyhennelmä 13.9.1992 julkaistusta Herttoniemeläinen -lehden artikkelista